Uutta vuotta vaan perkele!

 Heipä hei vaan. Tämä vuosi piti alkaa kertomuksella kuinka sydänsairas tyttö murtaa rajoja mannerten välisellä lennolla ja pitkällä ulkomaanmatkalla, mutta se jääköön myöhemmäksi.

Vuosi siis vaihtui ulkomailla ja pari ekaa vuoden viikkoa oli elämän parhaita. Tämä ilo kuitenkin loppui lyhyeen kun meidän perhe saapui takaisin Suomen kamaralle. 

No muilla elämä loman jälkeen hymyili, mutta tämä gubbe jäi suoraan saikulle kauhean flunssan takia. Siinä se viikko meni sairastaessa, mutta sitten ajattelin että duuniin on hyvä palata vaikka yskä sai välillä melkein tajun lähtemään.

Viikko meni tuskaisesti duunissa, mutta lauantaina heräsin siihen että veto on täysin kateissa, no ihmekkös toi kun kuumetta vajaa 40! Onneksi on työterveyshuolto ja eikun Terveystalosta hakemaan keuhkokuume diagnoosi. 🤕

Tähän sai onneksi kunnon hevoskuurin lääkkeitä (2 tablettia kolmesti päivässä) ja tauti taittui viikossa.

Puolitoista viikkoa meni duunissa sen jälkeen kuin ei mitään, mutta sitten helmikuun puolivälissä kesken viikon oikeassa silmässä rupesi liikkumaan outoja varjoja. Ekaks luulin et pää sekoaa lopullisesti ja rupeaa näkemään omiaan. Fuck!

Voi perse eikö mikään riitä?

Eikun seuraavana aamuna jonottamaan terveyskeskukseen jossa vain 1 lääkäri pailkalla, no eipä ollut kiire minnekkään.

Vihdoin lääkärille päästyä tämä konsultoi silmälääkäriä, joka sanoi että selvä lasiaisen irtouma kyseessä, eli 1-7 päivän kiireellisyydellä aika silmäklinikallle.

No tämähän aika tuli sit juuri tarkasti sille 7. päivälle, eli 22.2! 😖

Pari päivää meni kotona sairauslomalla taas! Kunnes taas kesken viikonlopun silmään levisi tumma varjo lähes koko näkökenttään. 

Ai nytkö lähtee sit saatana näkö kokonaan?

Siis eikun nokka kohden silmäsairaalan päivystystä sunnuntai aamupäivästä, sen jälkeen kun olin lauantai iltana soittanut päivystysapuun.

Yllätys yllätys päivystyksessä oli vain 1 lääkäri! 🤯 Kiitos tästä terveydenhuollon arvostuksesta suomessa! 

Tämä reissu toi sitten kaikkea muuta kuin hyvää. Silmän verkkokalvo oli irronnut jo täysin selkeän näön alueelle ja oli enään osittain kiinni. Verkkokalvo kun irtoaa se aiheuttaa hapenpuutetta hermokuiduissa ja tarkannäön alueelle päästessä voi aiheuttaa pysyvää näkökyvyn heikennystä. No tamähän tästä enää puuttui, voi kilin kellit. 

No Torstain lääkäriaika muuttui sitten kiireelliseen leikkaukseen Tiistaina ja sitä odottaessa aika meni kotona maaten paikallaan tekemättä mitään.

Leikkaus oli itsessään helppo nakki ja melko tunnoton kaihileikkaukseen verrattuna. Ainoa melkosen ikävä tunne oli kun puudutusainetta ruiskutettiin silmäkulmaan noin 10 sentin ruutalla. 🤮 Hyi helvetti.

Toimenpide kesti noin tunnin, jossa lasiainen imettiin pois ja verkkokalvo painettiin jotenkin paikalleen ja reiät pistettiin umpeen laserilla, jonka jälkeen silmä täytettiin kaasulla. Tämä kaasu pysyy silmässä noin 4-5 viikkoa joilloin esim autolla ajo on kielletty, muutenkin tuli jo suoraan kk sairauslomaa kun mitään vähänkään raskasta ei saa tehdä.

Kotiutuksen jälkeen oli kuin tappelusta tullut

Nyt on 3,5 viikkoa mennyt leikkauksesta ja kaasu on vajantunut jo melkein näkökentän alapuolelle, mutta silmä saa kaikki suorat viivat mutkille. Ja kahdella silmällä katsottaessa kaikki näkyy kahtena ja päälle viikon on ollut oireena myös se että jos nousee nopeasti pystyyn leikattu silmä pimenee 5-10 sekunniksi.

Vajaa 4 viikkoa ni ei näytä niin pahalta enää, 
mut luomi vaan alkanut roikkumaan.             

Tämä kaikki sattui taas juuri sopivaan aikaan, eli kalliin ulkomaanmatkan jälkimainikeihin. Tästäkin hyvästä sai maksaa poliklinikkamaksun, yhden yön sairaalassa ja vielä tulevat uudet lasit. Onneksi kaihileikkauksen jälkeen saadut lasit ovat lähes maksamatta!!

Miksi aina käy näin että jos saa lusikalla hyvää, niin tulee kauhalla paskaa!? Nyt hyvää tuli kottikärryllä mutta se tiesi sitten täysperävaunun verran paskaa nilkoille. 

Ja nythän kävi näin että silmän näkökyky on tällä hetkellä 40% 

No tämä vielä ehkä parantuu hieman seuraavan kahden kuukauden aikana. Mutta jo nyt on selvä että korjatulla silmällä ei tule näkemään lähelle eikä kauas enää koskaan. Nyt suht tarkka alue kattaa noin 1-5 metriä.

Tämä pitkittynyt sairausloma tässä vaiheessa tarkoitti, että tämän kuun liksa oli viikon vajaa, jonka Kela korvaa joskus. 

Sepä hienoa kun noita laskuja oli taas sievä pino.

Eli taas alkaa tämä arvonta mikä lasku on tärkein. 

Vittu mä sanoin joskus että en halua enää koskaan tähän tilanteeseen, mutta minkä teet kun oot syntynyt suomeen.

Tähän maahan kun olet syntynyt ja koitat luoda jotain kuokkien maata niin ajan myötä huomaat että ainoa jota olet saanut aikaan on että olet kuokkinut kaiken maan ympäriltäsi.

Nyt päästiin meilläkin samaan tilanteeseen kuin moni eläkeläinen ja työtön, eli valittavana on joko ruoka tai lääkkeet!

Vittu että vituttaa kuin sitä saatanan pikku oravaa.

Ja tässä maailman tilanteessa suomen hallitus päättää sitten kiristää tiukkaa vyötä pienituloisilta ja kymmeniltä tuhansilta työttömiltä jotka tekisivät töitä jos niitä olisi, sekä niiltä kymmeniltä tuhansilta pätkätyöläisiltä jotka tekisivät täyttä päivää, mutta työnantaja puoli ei tätä salli.

Tämä vyö on jo ennen tätä kiristystä löytänyt viimeisen vapaan reiän.

Kaiken tämän lisänä meidän oma rakas kunta rankaisee kaikkia veroeurojen tuojia, mutta eritoten eläkeläisiä. 

Esim. uimaan ja salille pääsi vielä viime vuonna eläkeläiset vuodeksi n. 70€

No tänä vuonna tämä sama setti maksaa sitten 35€/kk!!

Itse sain viime vuonna käydä uimassa erityislipulla 50€/vuosi, no mutta hups tänä vuonna tämä sama hupi maksaa 110€

Ja mitä liksat ovat tässä ajassa nousseet? 

0%

Milloin tulee se hetki kun suomalaisen kamelin selkä katkeaa? 

Vai katkeaako se vain siellä kotona pimennettyjen verhojen takana villasukat jalassa kun ei ole varaa pitää lämpöä pattereissa!?

Kaiken eniten vituttaa se minkälaiseksi vittupääksi tämä kaikki on mut saanut. Olen sanonut perheelle sellaista jota ei kenenkään joka perhettään rakastaa, ikinä tulisi sanoa. Mutta minähän aukaisin yksi ilta pienestä tytön jankutuksesta johtuen suuni ja sieltä tuli sellaista saatanan tekstiä, että tekee mieli oksentaa.

Kuka noin sanoi? En se saatana ole minä! Vai olenko? 

En tiedä, mutta siitä hyvästä mut pitäs ripustaa kiveksistä tuomiokirkon rappusille jossa halukkaat sais kivittää mua.

Ton illan jälkeen en ole uskaltanut sanoa sanaakaan, etten vaan päästä jotain paskaa suustani.

Liekö se lievä aivovamma ollutkaan niin lievä? 

Pyydän perheeltäni nöyrimmin anteeksi, vaikka en sitä ehkä ansaitse. 

Te olette kaikki mitä mulla on ja mitä haluan. Kaikki viimeeksi sanomani sanat tulevat jostain muusta kuin musta, koska näin en ajattele. Sen toisen mä haluan hakata paskaksi ja talloa maanrakoon, kun vaan tietäisin miten.

Parempaa kohti?

Leviääkö pakka?

No jopas on aika rientänyt niin, että tämä jarru jäi paikoilleen ruopimaan.

Kevät oli ja meni, toi mukanaan kesän joka on kohta jo ohi. 

Keväästä ei jäänyt käteen eikä mieleen mitään, mutta kesässä oli ainakin yksi viikko jolloin oli lomaa ja se meni rakkaalla mökillä. Niissä maisemissa saa pään aina nollattua, vaikka tämäkin reissu meni yhtä ja toista tehden. Yli 60 vuotta vanha mökki sai uuden sisustuksen, joka on miltei valmis...

Vielä terassi ja sauna remppa niin se on kuin viime vuosituhannen loistossaan. Ukin ja Mummon kunniaksi tätä tehdään vaikka raha ja aika on kortilla. 💖

Niin kaikki aika ja henkinen kantti menee siihen rahan hankkimiseen, etenkin nykypäivänä.

Itse ainakin rupeaa taas olemaan fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että välillä tuntuu kuin seinä olisi taas liian korkea ylitettäväksi. 

Viikot on menneet lähes valvoen tai vahvojen särkylääkkeiden ja unilääkkeen kera, sitten seuraava päivä töissä kuin aineissa. 

Muutaman kerran on meno ollut kuin vanhassa duunissa, eli kirosanat ja tavarat lentävät, kun tuntuu että kaikki menee pitkin reisiä. Tavarat eivät siis lennä hallitussa kaaressa vaan lähtevät voimalla sinne tänne ja kerran jo arvon työkaveri kerkesi sanomaan, että rauhoitu ja vedä henkeä kun paiskasin ruuvipaketin voimalla laatikon pohjalle jonne se levisi täysin.

Ja tämä pelottaa, koska tätä tilaa lähdin vanhasta duunista karkuun. Koska seuraavan kerran paketti ruuveja/muttereita tai muuta kiinnitystarviketta lentää niin pitkälle kuin käsistä voimaa löytyy!

Tämä pieni hillinnän menetys vaikuttaa omaan olemukseen ja sitä kautta koko perheeseen.

Ja ilman omaa perhettä mikä olisin? En mitään.

Mutta miettikää tilannetta noin kerran kuukaudessa joka saa mielen järkkymään kuin tieto tytön parantumattomasta sairausesta!?

Tähän antaa pientä apua alkoholi tai huumeet ja niistä kahdesta tyydyn onneksi ensimmäiseen, mutta sitäkin tarvitsee enemmän ja useammin hiljentääkseen sitä syyttävää ääntä.

No tässä on nyt mennyt 2 vuotta joista 3 viikkoa on ollut ansaittua lomaa. Eli sekin pistää mielen ja kropan tässä iässä sekaisin... Mutta onneksi joulukuussa odottaa 4vk lomaa, jos vaan selviää sinne saakka?!

Tämä vuosi on siis imenyt kaikki mehut jo nyt. 

Hinnat, sekä kustannukset nousee kokoajan ja meidänkin asumiskustannukset ovat tänä vuonna lähes tuplaantuneet josta syystä yritimme laittaa kämppää myyntiin ja muuttaa omaan pieneen tupaan. Mutta sekin meni täysin reisille, koska talonyhtiö on kusenut hommansa aivan täysin, niin että olisimme ottaneet myynnissä kymppitonneja takkiin. 

Ja niin kuin se ei olisi riittänyt niin uuteen kämppään olisi tarvittu se 30000€ omaa hyvää. (Siis sen yli 30000€ joka olisi jäänyt vanhan lainan jälkeen käteen)

Miksei Suomessa voi myydä elimiään? Voisin myydä toisen munuaisen, tai vaikka molemmat. 

Ei pysty enää syömään edes pelkkää makaronia ja tonnikalaa, joka oli halpaa opiskelija safkaa, koska makaronit on kortilla ja tonnikala alkaa maksaa hunajaa. 

Eli rahat on niin tiukassa että joutunut jo miettimään mitä lääkkeitä on pakko ostaa. Nyt on verenpainelääkkeet olleet poissa 2 vk, onneksi paineet ei ole nousseet liikaa vaikka ovatkin mulle liian korkeat. Mielialalääkkeet vois mielellään jättää pois kun ovat kalliita ja eivät Kela korvattavia, mutta niiden lopetus aiheuttaa kauheita aivo(salamia). 

Ei osaa paremmin ilmaista näitä minuutin välein tulevia purkauksia päähän.

Joten viimeinen hiljainen puoli vuotta on kulunut ihan hallituissa merkeissä. Eli hallitussa kaaoksessa.

Tämä vuosi on tuonut niin paljon stressiä, että jos tämä vuosi olisi tullut 15 vuotta sitten olisin narun jatkona.

Onneksi Aleksilla ja Helmillä on kaikki ollut ja mennyt hyvin, joten ei ole lasten puolesta tarvinnut olla huolissaan 💞

Raha-asiat ja oma kunto/terveys on nyt pinnalla ja toivotaan että kaikessa kamelin selkä kestää vuoden loppuun, koska silloin hieman helpottaa?! Fingers Crossed

Joko ajan on pakko lentää tai ihmeitä tapahtua, koska muuten edessä on taas täysi leviäminen.

Hyvää vuoden loppua kaikille, pitäkää huoli itsestänne ja läheisistänne.

Päänsisäistä

 Onko kellään tietoa millä pääsee ulos omasta päästään? 

Mä tunnen olevani kokoajan jossain titaani kuoren sisässä.

Päästä tulvii ajatuksia, mutta en saa niitä millään tapetille, 

joka sana joka päästä tulvahtaa vääntyy suussa täydeksi hepreaksi.

Olen kuin maalaaja ilman pensseliä, näyttelijä ilman lavaa.

Ja mitä tämä ihminen tekee, kun maailma vyöryy kohti?

Hän hyppää sohvan taa ja odottaa että kaikki menee ohi?

Ei, hän miettii päänsä puhki ja purkautuu, mutta kun sanat eivät löydä tietään ulos hän alkaa purkamaan turhautumistaan lähempiinsä tietäen satuttavansa heitä. 

Tätä hän katuu, mutta nyt on jo liian myöhäistä katua tekojaan, joten hän hukuttaa itsensä ja tekonsa viinaan.

Ei, tämä tie ei ole väärä, vain harhainen. Ja tältä tieltä pääsee takaisin kunhan hän löytää sen oikean polun.

Monet ovat tälle tielle hukkuneet, mutta hän on kaivanut syvempiä ojia joten tämä on vain este.

Mutta emme ole edelleenkään päässeet siihen millä tämän solmun avaa. 

Onko vaihtoehto niin yksinkertainen että aukaistaan solmu saksilla tai puukolla, vai täytyykö esiin kaivaa isompia voimia?

Ja jos näin on, niin mitä nämä isommat voimat ovat? 

Ja löytyykö niitä vaikka Prismasta?

No ei varmaan löydy. 

Nämä suuremmat voimat löytyvät omista käsistä, taskuista, tai vaikka povarista, mutta ne ovat jo sinulla.

You need that backbone. 

Eli mikään mitä eteen tulee ei ole liian iso ylitettäväksi kunhan sinulta löytyy selkärankaa.

Kuullostaa vittuilulta, mutta itse monia kertoja tätä samaa miettineenä, asia on niin mustaharmaa.

Vaikka mielen syöverit olisivatkin nyt avoimina, olemmeko edelleenkään löytäneet vastausta kysymykseen?

Emme.

Pää tuottaa edelleen sanoja ihan solkenaan vaikka mitään tietoa ei ole siitä tuleeko tätä kukaan edes lukemaan!?

No mutta lukee tai ei, minä olen ääneni antanut ja hän siitä pitäköön ja seuratkoon kuka tätä jaksoi lukea.

Til next time.

Näkö takaisin vol.2

Ja näin se menee… Kun tarpeeksi monta kertaa iskee lapion paskaan, sieltä löytyy jotain hyvää.

Leikkauksen hylystä ei mennyt monta viikkoa kun olin saanut sen täysin oikeutetun leikkaus päätöksen ja odotin Laser-Tilkassa esitutkimusta.

Tutkimus tuotti sen tuloksen niinkuin olin jo kauan odottanut, vanha linssi hittoon ja uutta tilalle.

Ja tätä ei tarvinnut kauan odottaa… Leikkaus ajan sain maanantaina 21.11 ja hoitopöytä oli valmiina perjantaina 25.11

Ilman leikkausta olisi siis sokeus tullut vastaan jossain vaiheessa, mutta tätä näönkorjaus leikkausta en suosittele kenellekkään joka miettii onko jokin operaatio epämiellyttävä tai muuten kauhea! 

Puudutuksen takia toimenpide oli täysin kivuton, mutta se tunne kun silmään työnnetään putki jolla imetään vanha linssi pois oli jotain mitä en halua kokea enään koskaan! 🤮

Vaikka toinen silmä oli peitetty lakanalla en pystynyt pitämään sitä auki missään vaiheessa, vaan puristin sen kiinni niin että vesi valui pitkin poskea.

Toimenpidettä voi siis verrata siihen kun neuloja työnnetään kynsien alle, vaikka tätä en kyllä ole kokenut.

No leikkaus meni juuri niin kuin pitikin, eli hyvin ja jo noin puolen tunnin jälkeen näin jotain uudella mykiöllä. Mustuainen oli kuin kissalla noin päivän ajan, mutta sitten se pieneni yhtä suureksi kuin vasen.

Ja tälläistä ei ole ollut vuosiin!

Pari viikkoa sain sairauslomaa samalta istumalta ja viikon lisäajan hain työterveydestä. Tämän jälkeen tein vielä pari viikkoa hieman kevennettyä duunia, eli jätin ne yli 20kg painavat laatikot nostamatta.

Nyt silmä on saanut asettua uuteen ja ikävä kyllä erinäisiä vaivoja on ilmennyt. VIT…

Silmien puoliero tuli takaisin, eli oikean silmän mustuainen on suurempi kuin vasemman ja kirkkaat valot ovat alkaneet saada silmään aikaan sädekehä-ilmiön.

Tämä on silmien puoliero. Tässä kuvassa melko lievä..

Eli kun mustuainen laajenee keinomykiön reunojen yli, syntyy silmään valon aiheuttama häikäisy, joka on melko häiritsevä.

Ja tämä tila leikkauksen jälkeen on pysyvä, jota voi hoitaa aurinkolaseilla tai värillisellä piilolinssillä.

Eli oon lopun elämää silmävammainen! Kiitos tästä te itä-blokin herrasmiehet.

Eikun kolmatta hakemusta menemään valtionkonttoriin veronmaksajien varoista.

Vaikka tämä leikkaus oli ilmainen, niin poliklinikka maksuja meni 39€, leikkaus omavastuu oli 90€, tuleva silmälääkärin maksu on 80€ ja jotain siitä ylöspäin ja uudet silmälasit vähintään 300€.

Elämä on halpaa….

Näkö takaisin

Pitkä on odottavan aika. Ainakin jos odotus aika on yhtä tuskaa ja yhdellä silmällä eloa.

Niinhän se kaihi kaihersi silmän siihen kuntoon, että ainoa mikä enää auttaa on leikkaus ja voi pojat se operaatio oli työn ja tuskan takana!

Alunperin kontrollin piti  olla ensi vuoden maaliskuun paikkeilla, mutta näkö oli kadonnut silmästä jo tämän vuoden maaliskuussa niin että visus arvo oli 0,6 kun lähete silmäsairaalaan lähti ja normaali on siis 1,0.

Ei edes Harry Potter lasit tuoneet näköä takaisin.

Aikaa odotellessa näkökyky vain huonontui ja alkoi järkyttävät päänsäryt. Heinäkuussa soitin ja kysyin että missä mennään? Vastaus oli että lähete on tullut ja aika ehkä elo-syyskuussa!?

No syyskuu saapui ja näkö heikkeni ja kivut jatkui.. Joten uutta soittoa perään, jolloin oli jo pakko sano että näkökyky haittaa töitä ja päänsärky on jatkuvaa. Tästä ei soitosta ei mennyt pitkään kun tuli kutsu Coronarian silmäsairaalaan kontrolliin. Olin vastaanotolla ehkä noin 15 min kaikkinensa ja noin 5 min lääkärin pakeilla. Visus oli tippunut 0,4:ään ja kun se on 0 silloin olet sokea.

Eli lääkärin sanoin, nyt silmä on siinä kunnossa että se on leikattava.

Eli yksityisen silmäsairaalan lekuri laittoi kiireellisen lähetteen Husille lisäten vielä lähetteeseen että potilas on töissä silmän takia vaikeuksissa, jatkuva päänsärky vaivaa ja hämäränäön heikentyminen on vienyt melkein autolla ajokyvyn!

Pari-kolme viikkoa meni ja mitään ei kuulunut, kunnes tuli lokakuun lopun perjantai. Ukko näki omapostin kautta että Hus oli lähettänyt kirjeen. 

Yes! Nyt se tapahtuu..

Ja vitut!

Husin silmäsairaalan osastonlääkäri oli palauttanut lähetteen takaisin Coronarialle koska potilaan visus-arvo ei täyttänyt.

Ei vitun vittu! Visus-arvo kertoo siis kokonaisnäkökyvyn, mutta se ei erottele sitä että itellä lähinäkö on oikeasta silmästä kadonnut kokonaan.

Voitte arvata kuinka äijän päästä savu nousi ja kirosanat lensivät.

Paskan lapionti siis jatkui entiseen malliin, eli mikään ei mene ykkösellä tai edes kakkosella maaliin.

Eli puhelin lapaseen ja soittelu kierrokselle mitä vihaan edelleen melkein eniten maailmassa. 

Oon puhelimessa todella huono kun pitäisi hieman liioitella asioita, että saisi jotain tapahtumaan. Tälläiset asiat pitäisi hoitaa face to face!

No sain muutaman ”turhan” soiton jälkeen Husin silmäsairaalan sihteerin langoille.

Ja hänen vastaus oli että mitään ei ole tehtävissä niin kauan kuin Helsingin kaupungin budjettiin sidotun lääkärin diagnoosi on tämä

Tätä tuli pureskeltua ja kiroiltua jokunen hetki kunnes sain vihdoin sihteeriltä tiedon että hän oli tutkinut asiaa hieman tarkemmin ja palauttanut lähetteen lääkärille lisätietoineen.

Ja voi vitun saatana, vajaa viikko tästä alkoi tapahtua…

And it will go like….

Dadman is back

Miten heikko voi ihmisen mieli olla? Entä sitten kun iskee se tunne, että mieli murenee atomeiksi ja jauhautuu vihan täyttämään pohjamutaan? Olenko vielä ihminen, koska vihaan joka solua joka katsoo peilistä takaisin. Olenko heikko ihminen jos myönnän että henkisesti rupean olemaan kohta yhtä pohjalla kuin pahimpina aikoina?

Tältä näyttää henkisesti epävakaa ihminen

Koita pysyä kasassa, mutta minkä teet kun hihna on kulunut lähes poikki. Lähes kaikki tietävät meidän tarinan jotain kautta ja se on ollut tapahtumarikas. Ei mikään pahimmasta päästä, mutta eipä myöskään helpoimmasta. Helmillähän on ollut jo pitkän aikaa ongelmia omien tunteidensa kanssa ja sitä kautta ongelmat ovat monesti kotona kärjistyneet. Ja tämähän juontuu niistä monista nukutuksista, joita leikkausten ja katetrointien myötä on tehty.

 

Nyt uuden lukuvuoden alettua myös koulussa eritoten kaverisuhteet ovat saaneet infernaalisia selkkauksia aikaan. Ollaan mustasukkaisia toisten muista kavereista ja heitä koitetaan mustamaalata. Kun yrittää päästä kaverien mukaan, ollaan kuin ei huomattaisi ja käännetään vain selkä. Vielä ei ole onneksi menty yli sen fyysisen koskemattomuuden niinkuin viime vuonna. Kouluun ollaan oltu monesti yhteydessä, mutta open viesti on että ollaan tuntosarvet pystyssä jos jotain tapahtuu. Voi helvetti! Nyt laitoin rehtorille viestiä, että tämä loppuu tai asia menee korkeammalle taholle. Tähän jos jossain vaiheessa tullaan, niin voin sanoa että ukolla leviää pakka lopullisesti käsiin.

Tälläset lasit sit löyty koulun pihalta

Ja nyt sitten kävi niin että tytön silmälasit katosivat pulpetista ja löytyivät koulun pihalta "pillun pareinä"! No tästä lähti viesti ja korvauspyyntö kouluun. Ja kun ennen tätä tapahtumaa koulu ei näyttänyt ottavan asioita sille suotavalla tavalla, tästä lähti eteenpäin myös rikosilmoitus. 

Nyt tämän sekavan mielen kuppi kaatui...

Helmi iloitsee kaikesta huolimatta kaikesta

Mihin tää maailma on mennyt? Ite tuossa iässä leikittiin kaikki pojat ja tytöt keskenään. No oli silloinkin kiusaamista, mutta ne oli päättömiä jekkuja. Mutta nykyään tää kategoreointi alkaa jo ala-asteella. Voi vittu, lasten pitäisi opetella elämää mutta ei vihaamalla ja juonittelemalla!

Tällästä paskaa löytyy koulun pihalta

 

Mutta tähän pinnalliseen paskaan tää elämä on netin myötä mennyt. Ainoa että mitä vanhemmat huutelee netissä, sitä nuoret käyttää jo tosielämässä. Tätä kautta Helmin omien tunteiden ja sitä kautta käytöksen ei ainakasn voi odottaa paranevan ja sehän saa tän ukon mielen rippeet koetukselle. 

Vaikka pitäisi olla tässä tilanteessa vahva ja rakastava vanhempi, niin minä olen heikkohermoinen aikapommi! 

Heti kun tytöllä alkaa kiukkukohtaus joka kestää sen 30-60 min. ja se ei mene ohi kuin kiinnipito tilanteella, minä ymmärtävänä vanhempana vedän hirveät kilarit. Ja tässä kohdassa olen monesti miettinyt kuristavani jonkun. Tämä saa tietysti itseinhon yltymään niin että tekisi mieli mättää itseä pataan ja kunnolla.

 

Mutta tässä kohtaa tuho on jo tehnyt tehtävänsä pienen tytön sekavassa mielessä. Jos otetaan vähän pakkia niin Helmin käytöstä ja oppimisvaikeuksia on tutkittu jo pitkään, mutta mitään täysin selvää ei ole vielä saatu vaikka vuosia on mennyt. Muutamalla tutulla on ollut täysin sama tilanne ja samat kuviot. Ja näiden taustalla on ollut ADHD, johon saatu lääkitys on tilanteen ratkaissut. 

Mutta ei, meillä ei päästä asiassa puusta pitkälle vaan viivytellään ja viivytellään. 

Saatana!

 

Tähän kun lisätään omat terveysongelmat, kaihin tuomat järkyttävät päänsäryt ja "sydänongelmien" mukana tuomat kunnon romahtukset niin täyskäsi on selvä. Yli vuoteen en oo joutunut syömään särkylääkkeitä kuin ehkä yhden käden sormissa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana burana 800 on lähes jokapäiväinen kaveri ja siihen päälle Tramalit ja Panacodit pahana päivänä. Töissä on virheitä tullut enenevässä määrin kun ei näe kuin yhdellä silmällä "kunnolla" Nyt kun syksyn pimeys on saapunut niin rupeaa jo pelottamaan autolla ajo!

 

Jotain hyvääkin sitten tähän väliin. Pääsin silmälääkäriin kun soitin ajan perään toisen kerran. Lääkärin pakeilla meni noin 5 min ja diagnosi oli selvä! Päiväkirurgiaan lähete kiireellisenä, oma mykiö lähtee ja keinomykiö tilalle.

Mutta tämän kaiken kun pistää yhteen pakettiin, niin saadaan valmiiksi sellainen coctail joka saa mielen murenemaan kuin lekan isku puhki ruostuneeseen auton peltiin. Joten näytän ehkä olevan kuosissa, mutta henkisesti olen täysin palasina, täysin kykenemätön olemaan tukena pienelle omia taisteluitaan käyvälle tytölle. Ja kaikki paska kaatuu tietysti oman rakkaan perheen niskaan, joka lisää itseinhoa potenssiin 100.

Iloinen ihminen

Paitsi että sain juuri vuosikontrollin tulokset ja ne oli kaikkea muuta kuin mieltä ylentäviä. Kokonaiskolesteroli on noussut lisälääkkeistä huolimatta ja maksa-arvot kohonnu kolmanneksella.. Sokerit myös yli rajojen.  

Puolessa vuodessa arvot menny päin mäntyä,vaikka mikään arvoja huonontava ei ole lisääntynyt vaan hieman vähentynyt. Onko tämä siis se tilanne kun kroppa kertoo, että periksi on annettava!? 

Ouroboros, käärme joka syö häntäänsä fiilis. 

Mutta pyydän kaikilta rakkailta anteeksi,mulla on ongelma ja se olen minä. Olen monesti täysi mulkku, mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi kaikkia läheisiäni sydämeni pohjasta❤

Vanhan koiran uudet kujeet

Elämä on siis tuonut eteen uutta ja vanhakin koira taitaa jotain uutta kun ottaa vain sen talutushihnan omaan käteensä ja päättää tehdä, eikä vain unelmoida.

Tähän sopii kuin nyrkki silmään, tämä...

Moni ei nykypäivänä irtisanoisi itseään varmasta työpaikasta ja lähtisi kohden uutta, etenkään kun ikä on yli 45.

Mutta en ole katunut sitä päätöstä hetkeäkään.

Työ on säännöllistä ja viikonloput ovat vapaat, joten voi miettiä elämää hieman pidemmälle kuin 2-3 viikon päähän. Ja tietysti työstä saatava korvaus on parempi kuin vanhassa. 😜

Mutta tärkeää on että työtä saa tehdä ilman hirveää kiirettä ja yhteen hommaan kerrallaan keskittyen.

Tässä samalla olo on parantunut ja jaksaa muutakin kuin vain työn tekemistä, sitähän tässä on kyllä ollutkin ihan riittämiin kun uuden kämpän on saanut rempata lattiasta kattoon. 😱

Hiusraja karkaa, mutta elämä näyttää valoisalta

Onneksi vasara pysyy käsissä sen verran hyvin, että nämäkin hommat on pystynyt hoitamaan itse, tietysti todella iso kiitos kuuluu kaikille auttaville käsille, joita on onneksi ollut monia ja asianomaiset kyllä itsensä tunnistavat.💕

Nyt siis elämä on vihdoin löytänyt oikean suunnan ja saamme toivottavasti nauttia tästä pidempää kuin loppu vuoden.

Ja saimme myös pankin kanssa sovittua lopullisen lainan, eli tulemme olemaan yhtä seuraavat 30 vuotta....

"Nalle" voi hieroa käsiään! Lisää fyrkkaa taskuun...👋🏦💰

No tarkoitus on vaihtaa tämä jossain vaihteessa sitten pienempään "eläkepäivä koppiin", mutta sitä katsotaan sitten ja jos sinne saakka päästään.

Nyt on siis musteet isketty paperiin ja tästä edespäin joka euro joka maksetaan on lopulta omaan hyvään. Ai helvetti että tuntuu hyvältä! 💪🏻

Suuri huoli oli Helmin koulun aloituksessa ja siinä että kaikki hyvät ystävät jäi vähän ”unholaan”

Koulutien alku on pienelle kulkijalle ollut aika-ajoin hieman tuskaa tuottava, kun into on ollut kova mutta voimat eivät riittävät. 

Alkuun näytti hieman siltä että tyttö jää kaiken ulkopuolelle koska ei pysy muiden tahdissa, kun puhti loppuu kesken eikä kehtaa sitä sanoa. Sitä monesti itku kurkussa selitti 😞

Viesti opettajalle auttoi onneksi tähän tilanteeseen ja asia käytiin luokan kesken läpi, joten homma korjaantui..

Pieni kulkija, iso lasti koulumatkalla

Kaveri puolella huoli oli onneksi turhaa, kun sosiaalinen typy löysi niitä tusinan ja viime aikoina yhdestä on tullut jo meille kuin uusi perheenjäsen ❤️

On ollut hieno katsoa kahden pienen koululaisen menoa ja kuinka hyvin he tulevat toimeen, vaikka saavatkin välillä vanhan ukon hermon kireälle 😶, nimittäin ääntä lähtee kummasti kahdesta menevästä tytöstä. 😬

Mutta tytöt ovat tyttöjä ja saavat ollakin, kunhan järki pysyy päässä.... Tai siis ainakin homma jollain tapaa hanskassa 😒🙏😂